LILLI, The Boss

Lilli on ensimmäinen kissani ja se asteli elämääni joulukuussa 1998, eli ikää rouvalla on nyt noin 8 vuotta. Lilli oli syntynyt silloisen ystäväni serkun kissalle. Lilli oli pennuista arin ja omissa oloissaan viihtyvä pentu, ja iskin luonnollisesti silmäni siihen.

Lilli oli silloisen kotini valopilkku ja hellyyttä rakastava tyttönen. Vieraista se ei silloin, eikä edelleenkään, välittänyt. Luulin tekeväni Lillin kannalta hyvän ratkaisun ottaessani sille 1999 heinäkuussa tyttökaverin Hyvinkään eläinsuojeluyhdistyksestä. Lilli oli kuitenkin täysin eri mieltä kanssani uuden tulokkaan tarpeelisuudesta.  Se tuntui suorastaan vihaavan Juliaa, ja meni useita kuukausia kunnes se antoi meille uuden tulokkaan hankkimisen anteeksi. Lilli alkoi taas hakeutua seuraamme entiseen tapaan ja usean kuukauden mökötys lopultakin päättyi.

JULIA

Julia on siis peräisin Hyvinkään Eläinsuojeluyhdistyksestä. Julian haimme kotiin silloisen avokkini kanssa heinäkuussa 1999. Se oli arviolta 7 kuukauden ikäinen ja tuotu Monnista. Äärettömän sosiaalinen ja kiltti pentu, joka joutui kotona Lillin vihan kohteeksi.

Lilli antoi kuitenkin Julialle nopeammin anteeksi kuin meille ihmisille. Se rupesi nukkumaan pienen tytön kanssa samassa korissa, mutta meidän syliin se ei pitkään aikaan tullut. Kissat...
Julia on älyttömän kiltti tyttö, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja hakeutuu vieraankin ihmisen syliin kehräämään.

LEEVI



Elokuussa 2005 erehdyin lähtemään parhaan ystäväni mukaan katsomaan työkaverini kissalle syntyneitä vahinkopentuja. Kaverini oli ottamassa toista kissaa, ja miun piti lähteä vain "seuraksi"mukaan. Kissoja oli tullut kolme kappaletta, ja yhden pennuista työkaverini aikoi pitää.



Toivo, joka jäi työkaverilleni, on kuvassa vasemmalla, seuraavana on Elmeri (kaverilleni päätynyt kissa) ja ylllätys yllätys, oikealla on meidän kissamme Leevi. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä Leevin kanssa. Se tapitti minua hetken pikkuisilla nappisilmillään, sen jälkeen vilkaisi kaveriani, ja taas jäi tuijottamaan minua. :) Että se siitä sitten. Mikään ei voinut meitä enää erottaa. :)