Klo 22.36
Äippä tuli taas aamulla töistä ja päivä on menny saman, vanhan kaavan mukaan. Nyt se istuu läppäri sylissä eikä näe eikä kuule yhtään mitään muuta. Voisin vaikka kertoa tosta mun uudesta hoidokistani, Adelasta. Eli äippä on jostain ihmeestä saanu semmosen ajatuksen päähänsä, että sen täytyy pelastaa kaikki maailman kodittomat. Tietäspä raukka, että meitä mun kaltaisia  on niiiin paljon, että kovan duunin on itselleen päättänyt ottaa..Noh, määhän niitä pentuja joudun sit ohjeistaa ja oleen esimerkillisenä mallina. Kovaa duunia..tietäsitte vaan. Eli Ade tuli meille kolme viikkoa sitten ja ekana iltana mä olin ihan et what the fuck! Flikka pomppi ympäri kämppää pitkin sohvia ja sänkyjä, räksytti kissoille ja puri mammaa lahkeesta ja käsistä. Mua se kans puri niin prkeleesti et joutu vähän äriseen. Mammakin pyöritteli vähän silmiään ja isin ilme vasta näkemisen arvonen olikin..Noh, kakrun puolesta on sanottava, et se kävi varmaan ressissä vähän ylikierroksilla ja on nyt rauhottunut. Ihan mukava se on, vaikka onki välillä koko ajan mun kimpussa. Naisten mieleen oon, minkäs teet..

Adela ei ole mun ensimmäinen hoitolainen, sitä ennen oliyx friidu ja sen pentu. Zonja oli ihan jees, tosin sillä neidillä hormoonit hyrräs vähän liiaksi. Akka pyöritti persustaan mun nenun eessä ja kävi välillä röyhkeesti selkäänkin..NAISET. Jotain rajaa hei ees.. Nojoo. Sil oli semmonen ihan parikuinen pentu mukana ja siit mä diggasin! Se pikkunen nukku aina mun kaa ja me leikittiin jajajaja...sniff. Kiva oli. Molemmat sai hyvät kodit mut silti mamma parku kun ne lähti. Varsinkin Zonjan lähtö oli tosi nolo juttu. Kyl oli uudet omistajat ihmeissään kun äippä rääky siin vieressä..
         

Saas nähä millanen show on pystys sinä päivänä kun Ade lähtee...