Äipällä on ollu kax vapaa päivää, ja ollaan saatu nauttia pitkistä metsälenkeistä ja rennosta oleskelusta. On se mamma aina ihan erilainen vapaalla ku et sen täytyisi mennä töihin... Ei nukukaan puolta päivää. :)

Jokunen aika sit tultiin lenkiltä, ja saatiin taas huomata Brinan kanssa mamman loistava suuntavaisto. Oltiin tuolla tiikerinkallion ympäristössä lenkillä ja mamma päätti vähän kokeilla uutta reittiä. Se suunnisti ihan jorpakkoon ja siellähän sit rämmitiin lumihangessa...mamman kengät oli kuulemma täynnä lunta ja se valitti jo palelevansa. (Sillä on kumma tapa viedä meitit aina paikkoihin, joissa ei vahingossakaan tavata muita koiria, tylsää.) Mä sit lopulta päätin näyttää, miten pääsee sinne tutulle polulle ja onneks mamma usko mua ja lähti seuraamaan. Oli sen ilme onnellisen näkönen kun se kahlas hangesta vihdoinkin polulle. Anna mun kaikki kestää....

Tuo ei todellakaan ollu ensimmäinen eikä varmasti viimonenkaan kerta kun mamma eksyy. Tulee mieleen yksikin syksyinen sadepäivä kun talsittiin kaks ja puol tuntii tual sveitsin maastos. Kun saavuttiin lopulta motarin varteen Tampereen kyltin viereen, mamma näytti siltä et se puhkeaa itkuun, thih! Me oltiin mamman kaa ihan läpimärkiä ja sillä oli vielä yli- isot saapppaat joilla se lampsi menemään. Onneks sit lopulta kuitenkin saavuttiin tuttuihin maisemiin ja löydettiin takasin parkkikselle mihin oltiin auto jätetty. Että kaikkea sitä joutuu kestämään kun on emännekseen saanu tommosen palikka-aivon. Mihin se joutuiskaan ilman mua???

Nojoo. Pakko tunnustaa. Mä oon ollu paha poika. Yx mamman kaveri Sanna kävi meillä ja kun se yritti siirtyä eteisestä olkkarin puolelle ma nappasin sen farkun lahkeesta kii. Oisitte nähny mamman ilmeen...Huutia tuli ja kovaa...Häpeillen sit painuin makkariin ja äippä paiskas portin kii. Nolona olen...

Kun isi tuli illalla kotiin niin pitihän mamman kannella sille mun käytöksestä. Sain isiltä vain rapsutuksia ja pussillisen puruluita, onneks meitä elukoita ei voi rankaista jälkikäteen... :) Isi rules, again.