Brina lähti eilen lauantaina 10.3 omaan kotiin Helsinkiin. Tätä se sitten tiesi mamman kyynelehtiminen perjantaipäivänä...Se oli kai sitä luopumisen tuskaa ja huolen kantamista meneekö kaikki uudessa kodissa hyvin.

Se Jouni toi mulle puruluun, pointsit sille siitä. Kai se yritti mua leppyytellä kun tsiikasin sitä edelliskerralla niin kovin tarkasti. Mä pääsin portin takaa vasta kun äijä oli turvallisesti kahvipöydässä istumassa. Siinä mä sit makoilin sen eessä ja pidin hyvin tarkkaan sitä silmällä,  että mikä se on oikein miehiään. Ja sit ku isi ei ollu ees kotona niin mä vähän pohdin et mikäs tää homman nimi nyt oikeen on.