Kyllä elämä on sitten mukavaa! Lumet on alkanut sulamaan ja tuntuu, että maailma on täynnä uusia tuoksuja.:)

Äippä on viime aikoina kehunut mua kovasti. Lenkit menee nykysin tosi mukavasti, ei ole ollut tarvettä ärjyä kenellekään ohikulkijalle. Ei edes meluaville pikkupojille! Toki koirat on saanu pienet haukkumiset, mutta ei tässä nyt mihinkään täydellisyyteen pyritäkään.

Brina lähti eilen lauantaina 10.3 omaan kotiin Helsinkiin. Tätä se sitten tiesi mamman kyynelehtiminen perjantaipäivänä...Se oli kai sitä luopumisen tuskaa ja huolen kantamista meneekö kaikki uudessa kodissa hyvin.

Se Jouni toi mulle puruluun, pointsit sille siitä. Kai se yritti mua leppyytellä kun tsiikasin sitä edelliskerralla niin kovin tarkasti. Mä pääsin portin takaa vasta kun äijä oli turvallisesti kahvipöydässä istumassa. Siinä mä sit makoilin sen eessä ja pidin hyvin tarkkaan sitä silmällä,  että mikä se on oikein miehiään. Ja sit ku isi ei ollu ees kotona niin mä vähän pohdin et mikäs tää homman nimi nyt oikeen on.

Nohnii, meikäläisellä on ensimmäinen koulupäivä takana! Siis ihan ihme meininkiä. Joku nainen siel paasasi ja heitteli mulle välillä namia. Sit mamma jotain hyöri ja pyöri ja piti tehdä jotain ihan iisei juttui. Helppoa on tuo koulun käynti..

Mä sain uuden kaulapannankin koulun alottamisen kunniaksi. Se on semmonen musta, leveä nahkaniittipanta, oikee äijien panta. Karuu! Sitä kuulemma pidetään vain erikoistilanteessa, tuo vanha rihma on nääs kaulaystävällisempi.

Mamma on taas ollu jotenkin ihmeen herkkänä. Kauheesti se on mua halinu ja pitäny hyvänä, maannu mun kyljessä kiinni. Ollaan isin kaa katottu sitä vähän pitkään. Se on välillä tommonen..sanoo et mä olen sen rakaskultamussukka. Blääh!